Syntyhistoriikki

Teksti ja kuvat:
KORKEAKOSKEN TYÖVÄENYHDISTYKSEN "KOLMANNEN NUMMELAN"
SYNTYHISTORIIKKI JA VIHKIÄISJUHLAN OHJELMA 19.06.1949

Paikkakuntamme esittelyä.

Juhlallisen uoman on Korkeakosken vesi muodostanut vuosisatojen kuluessa pyrkiessään päämääräänsä meren helmaan kaukana, kaukana täältä. Lähes 15 metriä korkea putous on luonut voiman, jota vasta vuosisadan vaihteessa ihminen on alkanut käyttää hyväkseen.
Korkeakoski sijaitsee Juupajoen pitäjässä Hämeenläänissä. Mutta jos puhumme Juupajoesta, niin harva ulkopuolinen tietää , missä sellainen kunta on, mutta Korkeakosken tietää jokainen. Korkeakoskellahan on kenkätehdas ja jokseenkin jokainen varttuneempi Suomen kansalainen on kuluttanut tämän Suomen ensimmäisen kenkätehtaan tuotteita.
Vasta Vaasan rautatien rakentamisen aikoihin vuosina 1880-84 "löytyi" Korkeakoski ja v. 1896 rakennettiin kosken äyräälle nahkatehdas, jonka yhteyteen v. 1898 perustettiin edellämainittu kenkätehdas. Nämä tehtaat, vaikka olivatkin alussa suhteellisen vaatimattomia, keräsivät ympärilleen valistunutta väestöä, sillä suutarithan olivat ja ovat edelleen tunnustetusti suuria filosofeja ja niinpä monipuolinen, aatteellinen toiminta sai jalansijan paikkakunnalla.
Osuustoiminnallinen tavarain yhteisosto aloitettiin täällä jo noin vuoden 1899 vaiheilla ja v. 1902 sai paikkakunta osuuskaupan myymälän, josta v. 1903 muodostui Korkeakosken Osuuskauppa. Oma kansakoulu saatiin v. 1900 ja samana vuonna perustettiin lainakirjasto. Työväenyhdistys perustettiin v. 1903 ja ensimmäinen työväentalo Nummela valmistui syksyllä 1905. Tämän talon suojissa harrastettiin sitten vilkkaasti kaikenlaista sivistystoimintaa, joista varsinkin näyttämötoiminta on vieläkin maineessa.
Kesäisin antavat väriä paikkakunnallemme Metsätieteellisen Harjoitteluaseman Hyytiälän ylioppilaat, joka harjoitteluasema perustettiin tänne v. 1910. Kun Korkeakosken Kenkätehdasta arvostetaan leikillisesti myös suutarien yliopistoksi, sillä harvapa mainetta niittänyt suutari ei olisi jossain vaiheessa ollut myös Korkeakoskella, voimme olla ylpeitä yliopistollisesta maineestamme.
Jos vielä mainitsemme, että puhelinyhteys saatiin paikkakunnalta suureen maailmaan vuoden 1904 vaiheessa ja sähkövalo jo v. 1900, olemmekin maininneet paikkakuntamme kehitystä kuvaavat seikat.
Maanviljelys ei ole näytellyt paikkakuntamme kehityksessä suurtakaan osaa, sillä maat ovat hiekkanummia, jotka eivät ole houkutelleet raivaajia. Karhut ja sudet eivät olleet harvinaisia ennen vuotta 1880, jolloin vielä mm. nykyisen työväentalomme kohdalla Myllymäen vaari oli painiskellut karhun kanssa.
Huolimatta varsin reippaasta alkuotteesta ei paikkakuntamme ole kehittynyt vastaavasti myöhemmin. Ei ole syntynyt uusia teollisuuslaitoksia ja paikkakunta on omavaraistunut ammattimiehistä ja naisista, joten "uutta verta" on saatu enään vähän ja tunnettuahan on, että ihminen rauhoittuu kun se lopullisesti asettuu paikoilleen.

Miten meidän on käynyt.

Kuten edellä kävi selville, on paikkakuntamme sivistysriennot olleet verraten energisiä. Yhdistystoiminta on ollut vilkasta ja yhtäjaksoista, samoin ammatillisesti on järjestäytyminen ollut jatkuvaa ja korkeaprosenttista. Mutta meillä on ollut myös vaikeita takaiskuja. Meiltä on palanut jo kaksi työväentaloa, v. 1914 helmikuun 25 pv paloi ensimmäinen Nummelamme olosuhteissa, joissa palon syy jäi selvittämättä. Talo oli tietenkin vain pienestä vakuutettu, mutta sehän ei pelottanut, vaan uuden suunnittelu pantiin heti käyntiin ja jo 31/5 tehtiin urakkasopimus uudesta.
Toinen Nummela vihittiin 25/10 1914 ja oli se viihtyisä ja avara sekä näyttämöltään teatterin vaatimuksia vastaava. Mutta kauan emme saaneet nauttia talostamme, sillä vuoden 1918 vaikeat ajat tulivat raskaine jälkiseuraamuksineen, hajaannuksineen jne, mutta toiminnassa oltiin sentään. Tammikuussa - 6 pv v. 1919 vapautui talomme, joskin toimintaamme vielä pidettiin "suojeluksen" alaisena... Herätettiin sitten uudelleen toimintaan reipas nuoriso-osasto ja voimistelu- ja urheiluseura Kisa-Urhot ja näin olimme taasen melkein selvillä vesillä.
Päästiin sitten vuoteen 1939, jonka syksyllä räjähtivät sodan ensimmäiset laukaukset. Heti mekin menetimme talomme hallinnan, sillä siihen sijoitettiin sotaväen koulutuskeskus, jonka hallussa se sitten oli pientä väliaikaa lukuunottamatta sodan loppuun ja 24 päivän aamulla marraskuussa v. 1944 10 min. senjälkeen kun viimeiset sotilaat olivat lähteneet, paloi talomme taasen...
Oliko palo tuhopoltto ei nytkään selvinnyt, mutta joutui puolustuslaitoksen korvauslautakunta kuitenkin korvaamaan vahingon senaikaisen arvion mukaan 1.300.000 markalla, joka kuitenkin selvisi lopullisesti vasta v. 1947 lopulla, jolloin myös vasta saimme korvauksen.
Tämän toisen palon jälkeen olimme kuin murheen murtamia. Palovakuutus oli taasenkin liian pieni ja sitäkään emme nostaneet, koska olisimme silloin hyväksyneet sen lopullisena korvauksena. Olimme talomme raunioilla ilman rahaa, onneksi kuitenkin ilman velkaa, ja rakennustarpeista oli kova puute, joten rakennuslupaakaan emme saaneet.
Aivan ilman taloa emme sentään olleet nytkään kauvan, sillä ostimme "parakin", jossa pidimme kokouksia mutta muuta siellä ei voinutkaan pitää. Siellä myös suunnittelimme uutta taloa, monet olivat ne "alustukset", joissa kuviteltiin miten ja mistä se uusi talo tehdään. "Kylkiäisistä" tuli puheenparsi, joka jo tuppasi kummittelemaan unissakin.

Rahoituskysymyksiä.

Lähtiessämme suunnittelemaan uuden Nummelan rakentamista kiintyi tietenkin huomio kysymykseen mistä rahat? Johtokunnan jäsenille annettiin velvoitus hieroa älynystyröitään ja laatia suunnitelmia, mutta mitään erikoisen "hedelmällistä" ei saatu syntymään.
Talon kustannusarvioksi laskettiin 7,5-8 milj. ja omia varoja oli noin 1,5 milj. ja kiinnelainaa oli luvassa Juupajoen Säästöpankilta 3 milj, jota enemmän ei voitu ajatellakaan sen raskasta velvoitusta ajatellen. Suunniteltiin osakeyhtiön muodostamista, mutta kun yhtään jäseneksi pystyvää järjestöä ei ilmeisesti ollut ja lisäksi oivallettiin yhtiötalosta aiheutuvat hankaluudet, niin luovuttiin tästäkin. Muistettiin myös edellisen Nummelan rakennusrahoitusta 50 p:n velkakirjoilla ja ajateltiin laskea liikkeelle 1.000 markan kuponkivelkakirjoja, mutta sekään suunnitelma ei saanut kannatusta. Lopulliseksi suunnitelmaksi kiteytyi avunpyyntö toisilta onnellisemmilta järjestöiltä, joilla oli toimintamahdollisuuksia, ja lahjoituspyynnöt yksityisiltä henkilöiltä. Lahjoituksista päätettiin suuremmat merkitä uuden talon seinälle laitettavaan tauluun ja vähäisemmät erät merkitään lahjoittajien vieraskirjaan.
Ilahduttavasti nämät vetoomukset ovat johtaneetkin tuloksiin, mutta ei sentään riittävässä määrässä. Sitä mukaan kun talon rakennus edistyi huomattiin kustannusarvion ylittävän ennakkoarvion ja nousevan lähes 10 miljoonaan. Talkootöitä ei voitu käyttää vaativampiin rakennustöihin, vaikka niitä muuten on tehty erittäin suurella innolla.
Ehkäpä urakka olisi sittenkin käynyt ylivoimaiseksi, ellei monen mutkan kautta olisi saatu lisäkorvausta palaneesta toimitalosta, jota aikanaan ei voitu ryhtyä rakentamaan ja jonka rakentaminen olisi oikeudenmukaan kuulunut sille, jonka hallinnassa talo tuhoutui.
Yhdistyksen huvitoimikunnalle ja sen avustajille on annettava myös mitä kiitettävin tunnustus siitä reippaudesta, millä he ovat toimineet. "Kipparin rakkaus" on kiertänyt lähiseudun työväentaloilla ja Paloharjulla on pyöritty ahkeraan.
Paljon on vielä kesken, näyttämökalusteet, elokuvalaitteet jne, mutta eiköhän pahin ole voitettu kun nyt jälleen voimme ryhtyä toimimaan oman katon alla.
Velkaa on harteillamme 3 miljoonaa ja enempää emme uskalla tehdäkään. Olemme erittäin kiitollisia eri järjestöjen ja yhdistysten sekä yksityisten avusta. On käynyt jälleen selväksi, että yhteistoimin saamme suuria aikaan ja että hyvän aatteen tulta ei vaikeudet voi sammuttaa.

Toteutuminen.

V. 1947 syksyllä saatuamme korvauksen, tuntui jonkinlaisia uhkarohkeita mahdollisuuksia olevan rakennusasian kehittämiseen. Rakennustoimikunnan sihteerin T. A. Vesasen pohjasovituksen pohjalla pyysimme dipl.arkkitehti M. Nordenswania laatimaan lopulliset piirustukset talostamme. Häneltä saimmekin useita ehdotuksia, joista hyväksytyn luonnoksen mukaan valmistetut piirustukset valmistuivat joulukuussa 1947. Näihin piirustuksiin laati lujuuslaskelmat dipl.insinööri R. Sopanen. Tämän jälkeen olikin kiireesti ryhdyttävä hankkimaan rakennuslupaa. Paikkakunnan työasiainlautakunnassa paperimme joutuivat kuitenkin odottamaan noin kuukauden verran, niin että vasta 5.2. -48 saimme ne edelleen Kymroon lähtemään. 23.3. -48 saimme Kymrosta rakennusluvan 3350 m3 sisältävän toimitalon rakentamiseen.
Tämän jälkeen oli ensimmäisenä kiireellisenä tehtävänä puutavaran hankinta. Olimme päättäneet omatoimisesti hankkia puutavaraa mahdollisimman paljon. Metsähallitukselta anoimme ja saimme 500 runkoa, joiden kaato talkoovoimalla aloitettiin 4/4 -48. Puutavaran jalostamisessa saimme auliisti käyttää Korkeakosken Puunjalostustehtaan sahaa pitkin kesää, joka olikin meille suuresta merkityksestä, koska saha sijaitsi lähellä rakennustyömaatamme. Rakennustarvikelupia aloimme myös saada. Kuitenkin sementin vaikea saanti - toimitusaika tehtaalta oli 6-7 kk - näytti asettavan seinän rakennuspuuhillemme tänä vuonna. Yritimme useita kertoja saada sementille kiireellisyysmääräyksiä, mutta niitä ei luvattu ennen kuin elokuussa. Erilaisten järjestelyjen ja lainaamisen avulla saimme kuitenkin sementtiä kokoon joitakin satoja säkkejä, joten kesäkuussa voimme tarjota tiilien lyönnin urakalla suoritettavaksi. Samalla myös aloimme suunnitella varsinaisten rakennustöiden aloittamista. Yritimme tarjota urakalla ensin pohjatyötä. Hyväksyttäviä tarjouksia ei kuitenkaan saatu, joten oli uudelleen suunniteltava töiden aloittaminen. Rahoituspuolen epävarmuus asetti kuitenkin eräitä esteitä tässä järjestelyssä. Ei ollut varmuutta kuinka pitkälle rakennustyötä voimme teettää. Tämä seikka esti tarjoamasta rakennustyötä urakalla, sekä myöskin se, että talkooapua emme silloin voisi käyttää hyväksemme. Rakennusosuuskunta Hämeen Tuen kanssa neuvottelimme laskutyösopimuksen aikaansaamisesta ja pääsimmekin heidän kanssaan mielestämme varsin kohtuulliseen sopimukseen. Sopimus allekirjoitettiin 7.7. -48.
Heinäkuun 12 pnä aloitettiin varsinaiset työt rakennusmestari Tauno Niemisen johdolla. Nieminen toimikin rakennustyömaamme vastaavana mestarina koko sen ajan, jonka sopimuksemme Hämeen Tuen kanssa oli voimassa eli 31. 1. -49. Huolimatta ammattitaitoisen työvoiman puutteesta sai rakennusmestari Nieminen työt luistamaan meitä tyydyttävästi.
Elokuun loppuun mennessä oli perustustyöt saatu valmiiksi, ja syyskuun 7 p:nä päästiin seinämuuraus aloittamaan. Ensimmäisten tiilien väliin rakennustoimikunnan puheenjohtaja muurasi perustamiskirjan ilman suurempia juhlallisuuksia. Syksyn suotuisat sääsuhteet olivat rakennustoiminnalle suureksi eduksi. Pientä jännitystä tuotti joku pakkasyö, joka sattui juuri suuren väliholvin laskun aikana. Onnellisesti kuitenkin saatiin tämäkin suuri työ lävitse ilman vaurioita.
Marraskuun puoliväliin mennessä saatiin talo suojattua syksyn sateilta väliaikaisella huopakatolla, jonka päälle tänä keväänä levitettiin tiilikatto. Marraskuun 18 pnä vietettiinkin talon harjannostajaisia, talon rakentajien ja rakennusaikeen auttajien läsnäollessa. Useissa puheissa toivotettiin onnea rakennuspuuhallemme ja näistä sitten kait niin innostuttiinkin, että monista epäilyksistä huolimatta aloitettiin sisärappaukset. Joulukuun lopulla oltiinkin päästy rappauksissa siirtymään juhlasalin puolelle, kokoushuoneisiin, vahtimestarin asuntoon ja ravintolaan saatu uunilämmitykset sekä lattiat kuntoon. Lämmityslaiteasia olikin muodostua koko rakennuspuuhalle kohtalokkaaksi. Olimme saaneet rakennusluvan uunilämmitykselle, mutta kuitenkin syksyllä anoimme ostolupaa lämpö-, vesi- ja viemäriputkille. Tämä anomus hylättiin. Olimme siinä uskossa, että ainakin lämpöputkiluvat saamme, jättäneet juhlasalin ja näyttämön puolelle palomuurit rakentamatta. Tuntui siltä kuin suuri virhe olisi tullut tehtyä, koska kuumailmalämmityskään ei asiantuntijain lausunnon mukaan tulisi onnistumaan näin suuressa rakennuksessa. Koska kuitenkin näin suuren talon lämmitys uunilämmityksellä olisi tullut jopa mahdottomaksikin, rohkenimme uudelleen vedota Kymroon putkiasiassa. Tällä kertaa anomuksemme johtikin myönteiseen ratkaisuun. Kuitenkin tämä putkiasia viivästytti talon normaalista valmistumista niin, että katsoimme aiheelliseksi sanoa sopimuksemme irti Hämeen Tuen kanssa ja keskeyttää työt lämpötöitä odottamaan. Jouduimme kyllä töitä jatkamaan tämänkin jälkeen, mutta pienemmällä työvoimalla. Vastuu töiden eteenpäin viemisestä siirtyi N. Naskalille. Helmi-maaliskuun aikana valmisteltiin loppuun reikätöiden asentaminen, parvekkeen permanto, portaat sekä kaide ym. pienempiä mutta tärkeitä töitä. Keskuslämmityskattilan ja putkien saavuttua uudistimme Hämeen Tuen kansaa näistä töistä aikoinaan tehdyn sopimuksen. Varsinaisiin töihin heidän taholtaan ryhdyttiin maaliskuun lopulla, mutta useat tarvikepuutteet ovat viivästyttäneet näiden töiden normaalia kehitystä. Maaliskuun lopulla lisättiin taas jonkun verran työvoimaa. Kellarin verhomuuraus sekä lopullinen valmistus aloitettiin. Sähkötöitä aloitettiin jatkamaan. Toukokuun alkuun mennessä olikin kaikki sisärappaukset kellaria myöten valmiina. Samoin sähkötyöt joitakin pienempiä töitä lukuunottamatta. Juhlasalin permanto sekä yleensä kirvestyöt, lämpöjohtotöiden asettamia esteitä lukuunottamatta olivat suurin piirtein valmiina. Vappuna vietimmekin ensimmäisen julkisen juhlan uudessa, vaikka vielä keskeneräisessä toimitalossamme. Toukokuun toisella viikolla aloitettiin ulkorappaus. Tämän työn uskoimme jälleen Hämeen Tuelle urakalla suoritettavaksi. Samanaikaisesti aloitettiin maalaustyöt sisällä.
Tätä kirjoittaessa (21/5) ovat työt sujuneet niin hyvin, että uskomme voivamme viettää 19. 6. 49 tämän talon vihkiäisjuhlaa. Valmishan se ei vielä ole, mutta taloudelliset seikat pakoittavat sen käyttöön ottamista. Toivomme, että kun vuoden kuluttua kokoonnumme talomme valmistumista juhlimaan, se silloin on myös lopullisesti valmis.
Haluamme tässä yhteydessä kiittää kaikkia niitä, jotka ovat myötävaikuttaneet talomme varsinaisten rakennustöiden onnistumiseen. Rakennusosuuskunta Hämeen Tuen kanssa on vallinnut koko ajan luottamuksellinen suhde. Korkeakosken Osuuskauppa i.l. on erittäin hyvin hoitanut useiden vaikeastikin saatavien rakennustarpeiden hankinnan. Korkeakosken Kenkätehtaalle olemme monesta avusta kiitollisia.
Samalla haluamme kiittää kaikki niitä työntekijöitä, jotka ovat olleet tätä taloa rakentamassa. Työmaalla on vallinnut koko ajan hyvä suhde työntekijäin ja meidän välillä. Erikoisesti haluamme lausua kiitoksemme rakennusmestari Tauno Niemiselle, joka kunnialla vei raskaimman vaiheen rakennustyöstä lävitse, sekä Nikolai Naskalille, joka hänen jälkeensä on antaumuksella hoitanut loppuvalmisteluja.
Rakennusalan työntekijät ovat rehtiä suorasukaista väkeä, jotka eivät liiasta kiitoksesta välitä. Sentakia vain tämä lyhyt koruton kiitos.

Rakentajat ja hankkijat:
Vars. rakennustyö: Rakennusosuuskunta Hämeen Tuki i.l.
Lämpö-, vesi- ja viemärityöt: " " "
Sähkötyöt ja valaisimet: Havulinnan Sähköliike Oy.
Ikkunat ja ovet: Ruoveden Puusepät Oy.
Kalustot: Korkeakosken Puutyö Oy.
Maalaustyöt: E. Mäkisen Maalausliike.

Henkilöt, jotka ovat kantaneet suurimman vastuun eri rakennusvaiheiden onnistumisesta:
Varsinainen työnjohto: Tauno Nieminen ja Nikolai Naskali.
Muuraus ja rappaus: E. Lindeqwist.
Lämpö-, vesi- ja viemärityöt: A. Silvan.
Sähkötyöt: K. Gabrielsson.
Maalaustyöt: E. Mäkinen.
Sementtityöt: V. Salminen.
Sementtitiilet: L. Hammar ja E. Tuominen.

Muutamia lukuja käytetyistä rakennustarvikemääristä:
Sementtiä 3.900 säkkiä
Kalkkia 35.000 kg
Sementtitiiliä 60.000 kpl
Punasia tiiliä 11.000 kpl
Kevytbetonia 140 m3
Betonirautaa ja verkkoa 10.000 kg
Lankanauloja 1.200 kg
Bituumia 1.000 kg
Ikkunalasia 200 m2
Puutavaraa valtion metsistä 4.451 j3
Puutavaraa sahoilta 8 std

Talkootyöt.

Suunniteltaessa rakennustyön aloittamista laskettiin ratkaisevaksi tekijäksi talkootyöt. Talkooinnostus suunnitelmia tehtäessä tuntui epäilyttävän innokkaalta. Tämän kappaleen kirjoittaja ainakin suhtautui epäilevästi talkooinnostuksen kestävyyteen pitkän rakennusajan kestäessä. Nyt on kuitenkin ilolla todettava, että suurimpienkin optimistien laskelmat reippaasti ylitetty. Talkootöillä on rakennustyössä säästetty varsin kunnioitettu summa. Mutta eipä talkoolaisilla ole ollut vapaa-aikoja kuluneen 15 kk aikana. Huhtikuun 4 pnä 1948 otettiin alkustartti talkootöiden pitkälle sarjalle. Tänä päivänä 31 miehen voimalla aloitettiin puutavaran kaato valtion metsässä. Senjälkeen on talkootäitä jatkunut ensin puutavaran ajon muodossa, jossa saimme paikkakunnan autonomistajain ja jopa vieraspaikkakuntalaistenkin arvokasta apua. Puutavaran jalostaminen Korkeakosken Puunjalostustehtaan sahalla sitoi talkoovoimaa runsaasti alkukesästä sekä myöhemmin syksyllä. Heinäkuun aikana suoritettiin talkoovoimalla rakennuksen kellarikerroksen leikkaukset sekä monenlaiset aputyöt. Lukemattomia erilaisia talkoita sisältyy tämän talon valmistamiseen. Kaikkien näiden töiden luetteleminen kävisi varsin pitkäksi, joten tyydymmekin vain mainitsemaan, että talkootyön avulla on apuvoiman käyttö rakennustyömaallamme voitu pitää erittäin pienenä.
Jo heti muutamien talkoiden jälkeen voitiin eroittaa se vakituinen talkoojoukko, joka sitten koko rakennusajan onkin pysynyt uskollisena talkookehoituksille. Heidän on tänä aikana tarvinnut paljon tinkiä omista mukavuuksistaan, sillä neljänä jopa useampanakin päivänä viikossa pidettävät talkoot tulevat raskaaksi vakituisessa ansiotyössä oleville. Huomattavana on, että tämä talkoolaisten kärkiryhmä on jo vähän vanhempaa joukkoa, nuorisolla ei ole niin paljon riittänyt innostusta.
Talkoolaiset! Nyt on näkyvissä myös Teidän pitkäaikaisen työnne tulos. Varmasti tämä antaa Teille tyydytyksen tunteen uhratuista vapaa-ajoista. Ilman Teidän suuriarvoista työtänne olisi talomme rahoituspuoli ollut paljon vaikeampi. Tosin meillä vielä tänä kesänä on yllinkyllin työtä, mutta pahin on kuitenkin voitettu.
Olkoon tämä talo pysyvä muistomerkki uhrautuvasta talkooinnostuksesta, jota olette osoittaneet rakennusvaiheemme aikana.

Tietoja talkootöistä:
Talkoita on pidetty 4/4 -48 - 24/5 -49 198 kertaa.
Talkootunteja kertynyt 6256.
Talkoisiin osallistunut 148 henkilöä.
Talkooilmoituksia levitetty n. 500 kpl.

Talkootöiden järjestelyn ja tuntiluettelon pitämisen tehnyt pääasiassa rakennustoimikunnan puheenjohtaja.

Seuraavat talkoolaiset ovat suorittaneet 24/5 -49 mennessä yli 100 tuntia.
Tauno Niemi 413 tuntia
Erkki Rasimäki 387 "
Torsten Lilja 284 "
Arvo Rasimäki 225 "
Kalle Lindholm 207 "
Artturi Seppälä 194 "
Mikko Nieminen 190 "
Nikolai Naskali 186 "
Paavo Peltola 172 "
Veikko Niemi 160 "
Pauli Moisio 156 "
Onni Ojanperä 128 "
Matti Nieminen 118 "
Veikko Jäntti 108 "
Aimo Karvonen 102 "
Pentti Saarinen 101 "

Näiden 100 tunnin miesten joukko on varmasti kasvanut vihkiäisjuhlaan mennessä.

Lahjoitukset.

Työväentalojen rakentamisissa on lahjoitusvaroilla aina ollut oma ratkaiseva osuutensa. Niinpä yhdistyksemmekin, pienillä omilla varoilla ryhtyessään tähän suureen, paljon varoja kysyvään puuhaan, joutui vetoamaan piirimme järjestöjen, liikelaitosten ja yksityisten apuun. Ilolla on todettava, että vetoomuksemme on saavuttanut suurta myötämielisyyttä varsin kaukaakin toimialueemme ulkopuolelta. Monet työväenjärjestöt, vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta, ovat halunneet tukea lahjoituksillaan toimitalomme valmistumista. Väheksyttävä ei ole myöskään paikkakuntalaistemme halua tuoda kortensa yhteiseen kekoomme. Myöskin useat liikelaitokset ovat halunneet tukea yritystämme lahjoitusten ja tarvikkeiden muodossa.
25. 5. 49 mennessä olemme saaneet vastaanottaa seuraavilta työväenjärjestöiltä lahjoituksia yhteensä 119.553 mk.

Tampereen sos.-dem. Klubi Tampereen Työväenyhdistys Vilppulan Työväenyhdistys Viialan Työväenyhdistys Hirvijärven Työväenyhdistys Visuveden Työväenyhdistys Koivistonkylän Työväenyhdistys Messukylän Työväenyhdistys Tampereen sos.-dem. Naisjaosto Työväenyhdistys Taisto, Orivesi Kolhon Työväenyhdistys Jämsänkosken Työväenyhdistys Kangasalan Työväenyhdistys Längelmäen Työväenyhdistys Parkkuun Työväenyhdistys Rantaperkiön Työväenyhdistys Karjulan Työväenyhdistys Ruoveden kk Työväenyhdistys Tampereen sos.-dem. yhdistys Pispalan sos.-dem. työväenyhdistys Korpilahden Työväenyhdistys Siuron Työväenyhdistys Hirsilän Työväenyhdistys Oriveden Työväenyhdistys Tampereen Työväenyhdistys kk Tampereen Vaatetustyöl. Väärinmajan Työväenyhdistys Muroleen Työväenyhdistys Kuhmoisten Työväenyhdistys T:reen Työläisopiskelijain Pohjaslahden Työväenyhdistys Tampereen Kutomatyöl. sos.-dem. yhdistys Hirsilän sos.-dem. Siuron sos.-dem. työläisnuoriso-osasto Uudenkylän Työväenyhdistys Tampereen sos.-dem. Urhelijain yhdistys 10.043:-
10.000:-
10.000:-
5.000:-
5.000:-
5.000:-
5.000:-
5.000:-
5.000:-
5.000:-
5.000:-
5.000:-
5.000:-
4.000:-
4.000:-
3.000:-
3.000:-
3.000:-
2.000:-
2.000:-
2.000:-
1.700:-
1.500:-
1.500:-
1.200:-
sos.-dem. yhdistys 1.110:-
1.000:-
1.000:-
1.000:-
sos.-dem. yhdistys 1.000:-
1.000:-
1.000:-
työläisnuoriso-osasto 1.000:-
1.000:-
1.000:-
500:-

Muut yhdistykset:
Korkeakosken VPK 50.000:-

Liikelaitokset:
Jalkineliike Vuori 5.000:-
Korkeakosken Puutyö Oy 2kpl tiskipöytiä.
Pihlajaveden Puuteollisuus lautaa.

Yksityisiä lahjoituksia on kertynyt 25. 5. 49 mennessä yhteensä 36.445 mk vaihdellen niiden suuruus
100 - 10.500 mk. Suurin lahjoitus yksityiseltä on 10.500 mk, jonka on lahjoittanut yhdistyksemme puheenjohtaja A. Rasimäki. Kaikkiaan on lahjoitusvaroja kertynyt yllämainittuun aikaan mennessä
mk 210.998:-.
Kaikkien lahjoittajien nimet on kirjoitettu lahjoituskirjaan, minkä lisäksi yli 10.000 mk lahjoittaneiden nimet tulevat "kiitollisuustauluun", joka asetetaan eteisaulan seinälle.
Yhdistyksemme lausuu kaikille lahjoittajille kunnioittavimmat kiitoksensa. Apunne on pelastanut meidät monesta vaikeudesta ja ennenkaikkea on luonut meihin uskallusta suuren toiveemme toteuttamisessa.

Rakennustoimikunta.

Rakennustoimikunnan toiminta on muodostunut varsin pitkäaikaiseksi, sillä jo vuonna 1945 yhdistyksemme vuosikokouksessa valittiin tämä toimikunta suunnittelemaan uuden toimitalon rakentamista.
Rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin silloin Torsten Lilja, sihteeriksi T. A. Vesanen ja jäseniksi A. Rasimäki, Paavo Peltola, Artturi Seppälä ja E. Heikkilä. V. 1948 täydennettiin toimikuntaa yhdellä jäsenellä, joksi valittiin Eino Seppälä. Samana vuonna keväällä erosi E. Heikkilä rakennustoimikunnasta ja hänen tilalleen valittiin Nikolai Naskali.
Rakennustoimikunta on hoitanut rakennustyöstä johtuvat käytännölliset tehtävät, hoitanut suunnittelut, rakennusluvan ja -tarvikkeiden anomukset, rakennustöiden valvonnan ym. Myöskin rahoituspuolen järjestelyssä on rakennustoimikunnan ansiot erittäin ratkaisevat. Rakennustoimikunnan työ ei ole kaikkein helpoimpia tällaisen yhteisön rakennusasiassa. Kuitenkin meillä on rakennustoimikunta nauttinut yhdistyksen taholta niin hyvää luottamusta, että se on koko ajan saanut melko itsenäisesti ratkaista kaikki rakennusvaiheeseen liittyvät asiat. Rakennustoimikunnan kokoonpano on ollut varsin onnistunut, sillä meillä on ollut käytettävissä suunnitteluun ja rahoituspuolen hoitoon pystyviä sekä rakennusteknillisä asioita ymmärtäviä henkilöitä.
Jos tarkastelisimme rakennustoimikunnan työtä pidettyjen pöytäkirjojen valossa, emme saisi siitä oikeata kuvaa, koska suurin osa neuvotteluja, suunnitteluja sekä rakennustarkastuksia on suoritettu ilman pöytäkirjaa. Melkeinpä joka päivä ovat rakennustoimikunnan jäsenet rakennusaikana olleet kosketuksissa rakennustöitä johtaviin henkilöihin. Vielä, varsinkin viime vuosina vallinnut vaikea rakennustarviketilanne on lisännyt varsin runsaasti rakennustoimikunnan työtaakkaa. Samoin vaikeudet rahoitusasioissa ovat vaikeuttaneet toimintaa, joten kaikkia ei ole voitu tehdä niin hyvin kuin ehkä tulevaisuuden kannalta olisi ollut tarpeellista. Tarkoin on ollut harkittava mitä pystymme laittamaan ja mitä on lykättävä.
Rakennustoimikunnan työn tulosta voidaan parhaiten arvotella vasta lopullisen kustannussumman selvittyä. Talomme kustannusarvio kuutiotilavuuden mukaan laskettuna tekisi vähän yli 10 milj, mk. Jos tämän olemme pystyneet alittamaan niin "hyvä on" (rakennusmestari Niemisen lempilause). Rakennustoimikunta on kuitenkin tehnyt parhaansa saadakseen kustannukset pysymään kohtuullisina. Ollaanko tässä onnistuttu tiedetään ehkä tätä lukiessa.
Rakennustoimikunnan sihteeri on hoitanut alustavat suunnittelut, rakennusluvan anomukset sekä ansiokkaasti hoitanut rahoituspuolta. Rakennustoimikunnan puheenjohtajan tehtävänä on ollut etupäässä käytännöllisten asioiden sekä talkootoiminnan järjestely. Muut rakennustoimikunnan jäsenet ovat varsinkin talkootöissä antaneet omalla henkilökohtaisella osallistumisellaan arvokkaan panoksensa talkootöiden onnistumiseen. Yhteishenki rakennustoimikunnassa on koko ajan ollut erinomainen.
Rakennustoimikunnan työ ei ole vielä päättynyt. Talo olisi saatava lopulliseen kuntoon mahdollisimman nopeasti. Tämä kuitenkin vaatisi vielä paljon varoja. Niiden puutteessa voi rakennustoimikunnan työ vielä kestää kauan aikaa. Kestäköön sen jäsenillä kuitenkin innostusta vielä niin kauan, että voimme lopullisesti valmiina luovuttaa talon pitkäaikaisen ja vaativan työn tuloksena.
Kaikki rakennustoimikunnan jäsenet eivät saaneet nähdä toimitalomme valmistumista, sillä Artturi Seppälä joutui lyhyen sairauden jälkeen tammik. 6 pnä 1949 siirtymään rajan tuolle puolen. Seppälä oli rakennustoimikunnan jäsenenä alusta alkaen ja parhaimpina talkoolaisina ehti ennen kuolemaansa suorittaa lähes 200 talkootuntia.

Johtokunta.
Yhdistyksen johtokuntaan ovat rakennusvaiheen aikana kuuluneet seuraavat henkilöt:
Arvo Rasimäki puheenjohtajana, Artturi Seppälä ja Viljo Likki sihteereinä, Aimo Syvänen rahastonhoitajana sekä Paavo Peltola, Veikko Niemi ja T. Lilja jäseninä. Varajäseninä Erkki Rasimäki, Pauli Moisio, Kalle Lindholm, M. Lampinen ja Tauno Niemi.
Koska johtokuntaan ja rakennustoimikuntaan on kuulunut paljon samoja henkilöitä, on johtokunta uskonut rakennusasiain sekä rahoituspuolenkin hoidon melkein yksinomaan rakennustoimikunnalle. Silti ei ole johtokunnankaan panosta väheksyttävä rakennusasioissa; sillä tämä on ollut yhteinen, meiltä kaikilta työtä ja innostusta vaativa yritys.
Yhdistyksen rahastonhoitaja A. Syvänen on hoitanut myöskin rakennustoimikunnan raha-asiat.

Haastatteluja.

Saadaksemme selville mitä vanhempi polvi ajattelee meidän nykyisistä toiminnoistamme pyysimme haastatella eräitä henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet paikkakunnallamme jo noin 50 vuotta.
Ensinnä tapasimme yhdistyksemme kunniajäsenen rouva Hulda Ojasen ja saimme häneltä seuraavan arvostelun:
Kyllä se nuoruuden aika kuvastaa niin toimintarikkaalta, etten voi verrata nykyistä siihen. Vaikka työpäivä oli 6-6 siis 12 tuntinen, kahdella ruokatunnilla vähennettynä, riitti harrastusta yllin kyllin seura- ja muuhun toimintaan. Laulettiin kuorossa, tanssittiin oman torvisoittokunnan mukaan ja harjoitettiin suuria näytelmäkappaleita, joita myös esitettiin ja vieläpä hyvin. Politiikka ei repinyt rientoja, yhteistä oli nuorisoseuran, yhteistä yhdistyksemme toiminta ja yhteistä osuustoiminta.
Teatteria pelattiin Nahkatehtaan yläkerrassa ja tanssia pidettiin "lavalla männikössä" ja joskus tehtaassakin. Mutta sittenkun saatiin Nummela, parani innostus vielä entisestään. Itse en ottanut osaa esityspuoleen, hommasin vain ravintolan puolella kuten edelleenkin.
Kyllä oli ikävää kun ensimmäinen Nummela paloi, mutta onneksi saatiin nopeasti toinen ja entistä ehompi, mutta katkeruus täytti mielen kun näin toisen Nummelan palon ja tunsin mitä vaikeuksia nyt on edessä. Suurella kunnioituksella olen katsellut kuitenkin kolmannen Nummelan nousua ja pienellä pelolla seurannut puuhaa. Onhan se komea talo, ehkä liiankin komea, mutta vikojakin olen siinä huomannut. Liian pieniä ovat ravintola ja asuntopuoli, mutta kai täytyy sellaisenaan hyväksyä.
Toivotan onnea ja menestystä yhdistyksellemme edelleen, että se selviäisi vaikeuksitta kunnialla.
Varsin toivottomalta tuntui kylämme ilman Nummelaa minustakin, mitä sitten nuorista. Ottakaa asia nyt omaksenne nuoret ja nostakaa kylämme riennot entiseen kukoistukseen.
Kysyimme sitten yhdistyksemme puheenjohtajalta Arvo Rasimäeltä, miltä tuntuu nyt kun Nummela kolmannen kerran on valmistusvaiheessa.
En kuulu siihen kaartiin, joka on ollut nostamassa entisiä taloja pystyyn, sillä olen tullut paikkakunnalle vasta v. 1919, mutta hyvältä tuntuu tuolla sydämen seutuvilla kun taloamme katselen.
Koko täälläoloni aikana olen ollut mukana yhdistyksemme riennoissa ja kyllä tuntui surkealta kun talomme joutui sotaväen majoitukseen ja vielä surkeammalta kun näin sen palavan. Jo 10 vuotta on kulunut siitä kun omalla talolla juhlittiin, joten jo on aika saada oma katto pään päälle.
Vaikeuksista on jo kai kerrottu niin paljon etten siihen pitemmältä puutu, mutta ei ole ollut helppoa minullakaan, kyllä uni on silmistä kaikonnut kun yöllä olen asioita tuuminut. Mutta ihmeellisesti on kaikki sentään selvinnyt, kiitos siitä tarmokkaan rakennustoimikunnan puheenjohtajan, joka vaivojaan säästämättä on puuhannut mestarien ja talkoolaisten kanssa. Sopinee kysyä, kuka muu olisi tuon paikan täyttänyt.
Monelle muulle olisi kiitos osoitettava, mutta ehkäpä se vielä voidaan tehdä virallisemmin kuin tässä. Pojassa ei polvi ole muuttunut, sen olemme tulleet huomaamaan. Kunpa toimintainnostus ei laskisi, sillä nyt voimme alkaa jälleen työn työväenliikkeen, urheilun ja nuorison hyväksi.

Nuorisolle!

Nyt kun paikkakunnallemme on valmistunut työväestön eri toimintamuotoihin sopiva uusi toimitalo, lienee paikallaan esittää paikalliselle nuorisolle pieni vetoomus.
Jo yli neljäkymmentä vuotta, vuodesta 1908 lähtien on paikkakunnallamme toiminut nuorisolla oma järjestönsä, Korkeakosken sos.-dem. Työläisnuoriso-osasto. Tämän osaston samoinkuin Työväenyhdistyksenkin toiminta on sodan jälkeisen ajan kärsinyt toimitalon puutteesta. Se puute on nyt poissa. On siirrytty siinäkin suhteessa normaalisiin aikoihin. Toimintamuodoista ei ole puutetta. Jo nuorison terveen kehityksen kannalta on tärkeää, että nuorisolla on myöskin riittävästi henkisiä harrastuksia. Tulevaisuus on nuorison. Heillehän kerran siirtyy myöskin yhteiskunnallinen vastuu. Miten he tuon vastuun valmistautuvat vastaanottamaan? Kehittämällä itseään omissa järjestöissään, toimimalla aktiivisesti mukana työväen omissa riennoissa ja harrastusaloilla. Työväestön omissa järjestöissä kasvaa niitä vastuuntuntoisia yhteiskunnallisesti valveutuneita kansalaisia, joiden todella on tulevaisuus.
Kun uusi työväentalo nyt avaa suojansa sos.-dem. työväestön aatteelliselle, opinto-, huvi- ym. toiminnalle, esitetään tässä toivomus, että myöskin nuoriso viihtyisi tämän talon suojissa ja innolla osallistuisi siihen työhön, jolla työväenluokan henkinen ja taloudellinen taso saadaan kohoamaan.
Kun toimitalomme nyt valmistuneena siirtyy rakennustoimikunnan vastuulta Työväenyhdistyksen hoitoon, niin, rakennustoimikunta toivoo, että erikoisesti nuoriso pitäisi huolen tämän talon viihtyisyydestä, sen tilaisuuksissa järjestyksen kunnioittamisesta ja huolehtisi niin itse talon kuin myöskin sen ympäristön arvonmukaisessa kunnossa säilyttämisestä. Toimikaamme täällä siis todellisen sos.-dem. järjestöväen hengen mukaisesti.