Syntyhistoriikki
Teksti ja kuvat:
KORKEAKOSKEN TYÖVÄENYHDISTYKSEN "KOLMANNEN NUMMELAN"
SYNTYHISTORIIKKI JA VIHKIÄISJUHLAN OHJELMA 19.06.1949
Paikkakuntamme esittelyä.
Juhlallisen uoman on Korkeakosken vesi muodostanut vuosisatojen kuluessa pyrkiessään päämääräänsä meren helmaan kaukana, kaukana täältä. Lähes 15 metriä korkea putous on luonut voiman, jota vasta vuosisadan vaihteessa ihminen on alkanut käyttää hyväkseen.
Korkeakoski sijaitsee Juupajoen pitäjässä Hämeenläänissä. Mutta jos puhumme Juupajoesta, niin harva ulkopuolinen tietää , missä sellainen kunta on, mutta Korkeakosken tietää jokainen. Korkeakoskellahan on kenkätehdas ja jokseenkin jokainen varttuneempi Suomen kansalainen on kuluttanut tämän Suomen ensimmäisen kenkätehtaan tuotteita.
Vasta Vaasan rautatien rakentamisen aikoihin vuosina 1880-84 "löytyi" Korkeakoski ja v. 1896 rakennettiin kosken äyräälle nahkatehdas, jonka yhteyteen v. 1898 perustettiin edellämainittu kenkätehdas. Nämä tehtaat, vaikka olivatkin alussa suhteellisen vaatimattomia, keräsivät ympärilleen valistunutta väestöä, sillä suutarithan olivat ja ovat edelleen tunnustetusti suuria filosofeja ja niinpä monipuolinen, aatteellinen toiminta sai jalansijan paikkakunnalla.
Osuustoiminnallinen tavarain yhteisosto aloitettiin täällä jo noin vuoden 1899 vaiheilla ja v. 1902 sai paikkakunta osuuskaupan myymälän, josta v. 1903 muodostui Korkeakosken Osuuskauppa. Oma kansakoulu saatiin v. 1900 ja samana vuonna perustettiin lainakirjasto. Työväenyhdistys perustettiin v. 1903 ja ensimmäinen työväentalo Nummela valmistui syksyllä 1905. Tämän talon suojissa harrastettiin sitten vilkkaasti kaikenlaista sivistystoimintaa, joista varsinkin näyttämötoiminta on vieläkin maineessa.
Kesäisin antavat väriä paikkakunnallemme Metsätieteellisen Harjoitteluaseman Hyytiälän ylioppilaat, joka harjoitteluasema perustettiin tänne v. 1910. Kun Korkeakosken Kenkätehdasta arvostetaan leikillisesti myös suutarien yliopistoksi, sillä harvapa mainetta niittänyt suutari ei olisi jossain vaiheessa ollut myös Korkeakoskella, voimme olla ylpeitä yliopistollisesta maineestamme.
Jos vielä mainitsemme, että puhelinyhteys saatiin paikkakunnalta suureen maailmaan vuoden 1904 vaiheessa ja sähkövalo jo v. 1900, olemmekin maininneet paikkakuntamme kehitystä kuvaavat seikat.
Maanviljelys ei ole näytellyt paikkakuntamme kehityksessä suurtakaan osaa, sillä maat ovat hiekkanummia, jotka eivät ole houkutelleet raivaajia. Karhut ja sudet eivät olleet harvinaisia ennen vuotta 1880, jolloin vielä mm. nykyisen työväentalomme kohdalla Myllymäen vaari oli painiskellut karhun kanssa.
Huolimatta varsin reippaasta alkuotteesta ei paikkakuntamme ole kehittynyt vastaavasti myöhemmin. Ei ole syntynyt uusia teollisuuslaitoksia ja paikkakunta on omavaraistunut ammattimiehistä ja naisista, joten "uutta verta" on saatu enään vähän ja tunnettuahan on, että ihminen rauhoittuu kun se lopullisesti asettuu paikoilleen.
Miten meidän on käynyt.
Kuten edellä kävi
selville, on paikkakuntamme sivistysriennot olleet verraten energisiä.
Yhdistystoiminta on ollut vilkasta ja yhtäjaksoista, samoin ammatillisesti on
järjestäytyminen ollut jatkuvaa ja korkeaprosenttista. Mutta meillä on ollut
myös vaikeita takaiskuja. Meiltä on palanut jo kaksi työväentaloa, v. 1914
helmikuun 25 pv paloi ensimmäinen Nummelamme olosuhteissa, joissa palon syy jäi
selvittämättä. Talo oli tietenkin vain pienestä vakuutettu, mutta sehän ei
pelottanut, vaan uuden suunnittelu pantiin heti käyntiin ja jo 31/5 tehtiin
urakkasopimus uudesta.
Toinen Nummela vihittiin 25/10 1914 ja
oli se viihtyisä ja avara sekä näyttämöltään teatterin vaatimuksia vastaava.
Mutta kauan emme saaneet nauttia talostamme, sillä vuoden 1918 vaikeat ajat
tulivat raskaine jälkiseuraamuksineen, hajaannuksineen jne, mutta toiminnassa
oltiin sentään. Tammikuussa - 6 pv v. 1919 vapautui talomme, joskin
toimintaamme vielä pidettiin "suojeluksen" alaisena... Herätettiin sitten
uudelleen toimintaan reipas nuoriso-osasto ja voimistelu- ja urheiluseura
Kisa-Urhot ja näin olimme taasen melkein selvillä vesillä.
Päästiin sitten vuoteen 1939, jonka
syksyllä räjähtivät sodan ensimmäiset laukaukset. Heti mekin menetimme talomme
hallinnan, sillä siihen sijoitettiin sotaväen koulutuskeskus, jonka hallussa se
sitten oli pientä väliaikaa lukuunottamatta sodan loppuun ja 24 päivän aamulla
marraskuussa v. 1944 10 min. senjälkeen kun viimeiset sotilaat olivat
lähteneet, paloi talomme taasen...
Oliko palo tuhopoltto ei nytkään
selvinnyt, mutta joutui puolustuslaitoksen korvauslautakunta kuitenkin
korvaamaan vahingon senaikaisen arvion mukaan 1.300.000 markalla, joka
kuitenkin selvisi lopullisesti vasta v. 1947 lopulla, jolloin myös vasta saimme
korvauksen.
Tämän toisen palon jälkeen olimme kuin
murheen murtamia. Palovakuutus oli taasenkin liian pieni ja sitäkään emme
nostaneet, koska olisimme silloin hyväksyneet sen lopullisena korvauksena.
Olimme talomme raunioilla ilman rahaa, onneksi kuitenkin ilman velkaa, ja
rakennustarpeista oli kova puute, joten rakennuslupaakaan emme saaneet.
Aivan ilman taloa emme sentään olleet nytkään
kauvan, sillä ostimme "parakin", jossa pidimme kokouksia mutta muuta siellä ei
voinutkaan pitää. Siellä myös suunnittelimme uutta taloa, monet olivat ne "alustukset",
joissa kuviteltiin miten ja mistä se uusi talo tehdään. "Kylkiäisistä" tuli
puheenparsi, joka jo tuppasi kummittelemaan unissakin.
Rahoituskysymyksiä.
Lähtiessämme
suunnittelemaan uuden Nummelan rakentamista kiintyi tietenkin huomio
kysymykseen mistä rahat? Johtokunnan jäsenille annettiin velvoitus hieroa
älynystyröitään ja laatia suunnitelmia, mutta mitään erikoisen "hedelmällistä"
ei saatu syntymään.
Talon kustannusarvioksi laskettiin
7,5-8 milj. ja omia varoja oli noin 1,5 milj. ja kiinnelainaa oli luvassa
Juupajoen Säästöpankilta 3 milj, jota enemmän ei voitu ajatellakaan sen
raskasta velvoitusta ajatellen. Suunniteltiin osakeyhtiön muodostamista, mutta
kun yhtään jäseneksi pystyvää järjestöä ei ilmeisesti ollut ja lisäksi
oivallettiin yhtiötalosta aiheutuvat hankaluudet, niin luovuttiin tästäkin.
Muistettiin myös edellisen Nummelan rakennusrahoitusta 50 p:n velkakirjoilla ja
ajateltiin laskea liikkeelle 1.000 markan kuponkivelkakirjoja, mutta sekään
suunnitelma ei saanut kannatusta. Lopulliseksi suunnitelmaksi kiteytyi
avunpyyntö toisilta onnellisemmilta järjestöiltä, joilla oli
toimintamahdollisuuksia, ja lahjoituspyynnöt yksityisiltä henkilöiltä.
Lahjoituksista päätettiin suuremmat merkitä uuden talon seinälle laitettavaan
tauluun ja vähäisemmät erät merkitään lahjoittajien vieraskirjaan.
Ilahduttavasti nämät vetoomukset ovat
johtaneetkin tuloksiin, mutta ei sentään riittävässä määrässä. Sitä mukaan kun
talon rakennus edistyi huomattiin kustannusarvion ylittävän ennakkoarvion ja nousevan
lähes 10 miljoonaan. Talkootöitä ei voitu käyttää vaativampiin rakennustöihin,
vaikka niitä muuten on tehty erittäin suurella innolla.
Ehkäpä urakka olisi sittenkin käynyt
ylivoimaiseksi, ellei monen mutkan kautta olisi saatu lisäkorvausta palaneesta
toimitalosta, jota aikanaan ei voitu ryhtyä rakentamaan ja jonka rakentaminen
olisi oikeudenmukaan kuulunut sille, jonka hallinnassa talo tuhoutui.
Yhdistyksen huvitoimikunnalle ja sen
avustajille on annettava myös mitä kiitettävin tunnustus siitä reippaudesta,
millä he ovat toimineet. "Kipparin rakkaus" on kiertänyt lähiseudun
työväentaloilla ja Paloharjulla on pyöritty ahkeraan.
Paljon on vielä kesken,
näyttämökalusteet, elokuvalaitteet jne, mutta eiköhän pahin ole voitettu kun
nyt jälleen voimme ryhtyä toimimaan oman katon alla.
Velkaa on harteillamme 3 miljoonaa ja
enempää emme uskalla tehdäkään. Olemme erittäin kiitollisia eri järjestöjen ja
yhdistysten sekä yksityisten avusta. On käynyt jälleen selväksi, että
yhteistoimin saamme suuria aikaan ja että hyvän aatteen tulta ei vaikeudet voi
sammuttaa.
Toteutuminen.
V. 1947 syksyllä
saatuamme korvauksen, tuntui jonkinlaisia uhkarohkeita mahdollisuuksia olevan
rakennusasian kehittämiseen. Rakennustoimikunnan sihteerin T. A. Vesasen
pohjasovituksen pohjalla pyysimme dipl.arkkitehti M. Nordenswania laatimaan
lopulliset piirustukset talostamme. Häneltä saimmekin useita ehdotuksia, joista
hyväksytyn luonnoksen mukaan valmistetut piirustukset valmistuivat joulukuussa
1947. Näihin piirustuksiin laati lujuuslaskelmat dipl.insinööri R. Sopanen.
Tämän jälkeen olikin kiireesti ryhdyttävä hankkimaan rakennuslupaa.
Paikkakunnan työasiainlautakunnassa paperimme joutuivat kuitenkin odottamaan
noin kuukauden verran, niin että vasta 5.2. -48 saimme ne edelleen Kymroon
lähtemään. 23.3. -48 saimme Kymrosta rakennusluvan 3350 m3 sisältävän
toimitalon rakentamiseen.
Tämän jälkeen oli ensimmäisenä
kiireellisenä tehtävänä puutavaran hankinta. Olimme päättäneet omatoimisesti
hankkia puutavaraa mahdollisimman paljon. Metsähallitukselta anoimme ja saimme
500 runkoa, joiden kaato talkoovoimalla aloitettiin 4/4 -48. Puutavaran
jalostamisessa saimme auliisti käyttää Korkeakosken Puunjalostustehtaan sahaa
pitkin kesää, joka olikin meille suuresta merkityksestä, koska saha sijaitsi
lähellä rakennustyömaatamme. Rakennustarvikelupia aloimme myös saada. Kuitenkin
sementin vaikea saanti - toimitusaika tehtaalta oli 6-7 kk - näytti asettavan
seinän rakennuspuuhillemme tänä vuonna. Yritimme useita kertoja saada
sementille kiireellisyysmääräyksiä, mutta niitä ei luvattu ennen kuin elokuussa.
Erilaisten järjestelyjen ja lainaamisen avulla saimme kuitenkin sementtiä
kokoon joitakin satoja säkkejä, joten kesäkuussa voimme tarjota tiilien lyönnin
urakalla suoritettavaksi. Samalla myös aloimme suunnitella varsinaisten
rakennustöiden aloittamista. Yritimme tarjota urakalla ensin pohjatyötä.
Hyväksyttäviä tarjouksia ei kuitenkaan saatu, joten oli uudelleen suunniteltava
töiden aloittaminen. Rahoituspuolen epävarmuus asetti kuitenkin eräitä esteitä
tässä järjestelyssä. Ei ollut varmuutta kuinka pitkälle rakennustyötä voimme
teettää. Tämä seikka esti tarjoamasta rakennustyötä urakalla, sekä myöskin se,
että talkooapua emme silloin voisi käyttää hyväksemme. Rakennusosuuskunta
Hämeen Tuen kanssa neuvottelimme laskutyösopimuksen aikaansaamisesta ja
pääsimmekin heidän kanssaan mielestämme varsin kohtuulliseen sopimukseen.
Sopimus allekirjoitettiin 7.7. -48.
Heinäkuun 12 pnä aloitettiin
varsinaiset työt rakennusmestari Tauno Niemisen johdolla. Nieminen toimikin
rakennustyömaamme vastaavana mestarina koko sen ajan, jonka sopimuksemme Hämeen
Tuen kanssa oli voimassa eli 31. 1. -49. Huolimatta ammattitaitoisen työvoiman
puutteesta sai rakennusmestari Nieminen työt luistamaan meitä tyydyttävästi.
Elokuun loppuun mennessä oli
perustustyöt saatu valmiiksi, ja syyskuun 7 p:nä päästiin seinämuuraus
aloittamaan. Ensimmäisten tiilien väliin rakennustoimikunnan puheenjohtaja
muurasi perustamiskirjan ilman suurempia juhlallisuuksia. Syksyn suotuisat
sääsuhteet olivat rakennustoiminnalle suureksi eduksi. Pientä jännitystä tuotti
joku pakkasyö, joka sattui juuri suuren väliholvin laskun aikana. Onnellisesti kuitenkin
saatiin tämäkin suuri työ lävitse ilman vaurioita.
Marraskuun puoliväliin mennessä saatiin
talo suojattua syksyn sateilta väliaikaisella huopakatolla, jonka päälle tänä
keväänä levitettiin tiilikatto. Marraskuun 18 pnä vietettiinkin talon
harjannostajaisia, talon rakentajien ja rakennusaikeen auttajien läsnäollessa.
Useissa puheissa toivotettiin onnea rakennuspuuhallemme ja näistä sitten kait
niin innostuttiinkin, että monista epäilyksistä huolimatta aloitettiin
sisärappaukset. Joulukuun lopulla oltiinkin päästy rappauksissa siirtymään
juhlasalin puolelle, kokoushuoneisiin, vahtimestarin asuntoon ja ravintolaan
saatu uunilämmitykset sekä lattiat kuntoon. Lämmityslaiteasia olikin muodostua
koko rakennuspuuhalle kohtalokkaaksi. Olimme saaneet rakennusluvan
uunilämmitykselle, mutta kuitenkin syksyllä anoimme ostolupaa lämpö-, vesi- ja
viemäriputkille. Tämä anomus hylättiin. Olimme siinä uskossa, että ainakin
lämpöputkiluvat saamme, jättäneet juhlasalin ja näyttämön puolelle palomuurit
rakentamatta. Tuntui siltä kuin suuri virhe olisi tullut tehtyä, koska kuumailmalämmityskään
ei asiantuntijain lausunnon mukaan tulisi onnistumaan näin suuressa
rakennuksessa. Koska kuitenkin näin suuren talon lämmitys uunilämmityksellä
olisi tullut jopa mahdottomaksikin, rohkenimme uudelleen vedota Kymroon
putkiasiassa. Tällä kertaa anomuksemme johtikin myönteiseen ratkaisuun.
Kuitenkin tämä putkiasia viivästytti talon normaalista valmistumista niin, että
katsoimme aiheelliseksi sanoa sopimuksemme irti Hämeen Tuen kanssa ja
keskeyttää työt lämpötöitä odottamaan. Jouduimme kyllä töitä jatkamaan tämänkin
jälkeen, mutta pienemmällä työvoimalla. Vastuu töiden eteenpäin viemisestä
siirtyi N. Naskalille. Helmi-maaliskuun aikana valmisteltiin loppuun
reikätöiden asentaminen, parvekkeen permanto, portaat sekä kaide ym. pienempiä
mutta tärkeitä töitä. Keskuslämmityskattilan ja putkien saavuttua uudistimme
Hämeen Tuen kansaa näistä töistä aikoinaan tehdyn sopimuksen. Varsinaisiin
töihin heidän taholtaan ryhdyttiin maaliskuun lopulla, mutta useat
tarvikepuutteet ovat viivästyttäneet näiden töiden normaalia kehitystä.
Maaliskuun lopulla lisättiin taas jonkun verran työvoimaa. Kellarin verhomuuraus
sekä lopullinen valmistus aloitettiin. Sähkötöitä aloitettiin jatkamaan.
Toukokuun alkuun mennessä olikin kaikki sisärappaukset kellaria myöten
valmiina. Samoin sähkötyöt joitakin pienempiä töitä lukuunottamatta. Juhlasalin
permanto sekä yleensä kirvestyöt, lämpöjohtotöiden asettamia esteitä
lukuunottamatta olivat suurin piirtein valmiina. Vappuna vietimmekin
ensimmäisen julkisen juhlan uudessa, vaikka vielä keskeneräisessä
toimitalossamme. Toukokuun toisella viikolla aloitettiin ulkorappaus. Tämän
työn uskoimme jälleen Hämeen Tuelle urakalla suoritettavaksi. Samanaikaisesti
aloitettiin maalaustyöt sisällä.
Tätä kirjoittaessa (21/5) ovat työt
sujuneet niin hyvin, että uskomme voivamme viettää 19. 6. 49 tämän talon
vihkiäisjuhlaa. Valmishan se ei vielä ole, mutta taloudelliset seikat
pakoittavat sen käyttöön ottamista. Toivomme, että kun vuoden kuluttua
kokoonnumme talomme valmistumista juhlimaan, se silloin on myös lopullisesti
valmis.
Haluamme tässä yhteydessä kiittää
kaikkia niitä, jotka ovat myötävaikuttaneet talomme varsinaisten rakennustöiden
onnistumiseen. Rakennusosuuskunta Hämeen Tuen kanssa on vallinnut koko ajan
luottamuksellinen suhde. Korkeakosken Osuuskauppa i.l. on erittäin hyvin
hoitanut useiden vaikeastikin saatavien rakennustarpeiden hankinnan.
Korkeakosken Kenkätehtaalle olemme monesta avusta kiitollisia.
Samalla haluamme kiittää kaikki niitä
työntekijöitä, jotka ovat olleet tätä taloa rakentamassa. Työmaalla on
vallinnut koko ajan hyvä suhde työntekijäin ja meidän välillä. Erikoisesti
haluamme lausua kiitoksemme rakennusmestari Tauno Niemiselle, joka kunnialla
vei raskaimman vaiheen rakennustyöstä lävitse, sekä Nikolai Naskalille, joka
hänen jälkeensä on antaumuksella hoitanut loppuvalmisteluja.
Rakennusalan työntekijät ovat rehtiä
suorasukaista väkeä, jotka eivät liiasta kiitoksesta välitä. Sentakia vain tämä
lyhyt koruton kiitos.
Rakentajat ja hankkijat:
Vars.
rakennustyö: Rakennusosuuskunta Hämeen Tuki i.l.
Lämpö-, vesi-
ja viemärityöt: " " "
Sähkötyöt ja
valaisimet: Havulinnan Sähköliike Oy.
Ikkunat ja
ovet: Ruoveden Puusepät Oy.
Kalustot:
Korkeakosken Puutyö Oy.
Maalaustyöt:
E. Mäkisen Maalausliike.
Henkilöt,
jotka ovat kantaneet suurimman vastuun eri rakennusvaiheiden onnistumisesta:
Varsinainen
työnjohto: Tauno Nieminen ja Nikolai Naskali.
Muuraus ja
rappaus: E. Lindeqwist.
Lämpö-, vesi-
ja viemärityöt: A. Silvan.
Sähkötyöt: K.
Gabrielsson.
Maalaustyöt:
E. Mäkinen.
Sementtityöt:
V. Salminen.
Sementtitiilet:
L. Hammar ja E. Tuominen.
Muutamia
lukuja käytetyistä rakennustarvikemääristä:
Sementtiä 3.900 säkkiä
Kalkkia 35.000
kg
Sementtitiiliä 60.000 kpl
Punasia
tiiliä 11.000
kpl
Kevytbetonia 140 m3
Betonirautaa
ja verkkoa 10.000 kg
Lankanauloja 1.200 kg
Bituumia 1.000 kg
Ikkunalasia 200 m2
Puutavaraa
valtion metsistä 4.451 j3
Puutavaraa
sahoilta 8 std
Talkootyöt.
Suunniteltaessa rakennustyön aloittamista laskettiin
ratkaisevaksi tekijäksi talkootyöt. Talkooinnostus suunnitelmia tehtäessä tuntui
epäilyttävän innokkaalta. Tämän kappaleen kirjoittaja ainakin suhtautui
epäilevästi talkooinnostuksen kestävyyteen pitkän rakennusajan kestäessä. Nyt
on kuitenkin ilolla todettava, että suurimpienkin optimistien laskelmat
reippaasti ylitetty. Talkootöillä on rakennustyössä säästetty varsin
kunnioitettu summa. Mutta eipä talkoolaisilla ole ollut vapaa-aikoja kuluneen
15 kk aikana. Huhtikuun 4 pnä 1948 otettiin alkustartti talkootöiden pitkälle
sarjalle. Tänä päivänä 31 miehen voimalla aloitettiin puutavaran kaato valtion
metsässä. Senjälkeen on talkootäitä jatkunut ensin puutavaran ajon muodossa,
jossa saimme paikkakunnan autonomistajain ja jopa vieraspaikkakuntalaistenkin
arvokasta apua. Puutavaran jalostaminen Korkeakosken Puunjalostustehtaan
sahalla sitoi talkoovoimaa runsaasti alkukesästä sekä myöhemmin syksyllä.
Heinäkuun aikana suoritettiin talkoovoimalla rakennuksen kellarikerroksen
leikkaukset sekä monenlaiset aputyöt. Lukemattomia erilaisia talkoita sisältyy
tämän talon valmistamiseen. Kaikkien näiden töiden luetteleminen kävisi varsin
pitkäksi, joten tyydymmekin vain mainitsemaan, että talkootyön avulla on
apuvoiman käyttö rakennustyömaallamme voitu pitää erittäin pienenä.
Jo heti muutamien talkoiden jälkeen
voitiin eroittaa se vakituinen talkoojoukko, joka sitten koko rakennusajan
onkin pysynyt uskollisena talkookehoituksille. Heidän on tänä aikana tarvinnut
paljon tinkiä omista mukavuuksistaan, sillä neljänä jopa useampanakin päivänä
viikossa pidettävät talkoot tulevat raskaaksi vakituisessa ansiotyössä
oleville. Huomattavana on, että tämä talkoolaisten kärkiryhmä on jo vähän
vanhempaa joukkoa, nuorisolla ei ole niin paljon riittänyt innostusta.
Talkoolaiset! Nyt on näkyvissä myös
Teidän pitkäaikaisen työnne tulos. Varmasti tämä antaa Teille tyydytyksen
tunteen uhratuista vapaa-ajoista. Ilman Teidän suuriarvoista työtänne olisi
talomme rahoituspuoli ollut paljon vaikeampi. Tosin meillä vielä tänä kesänä on
yllinkyllin työtä, mutta pahin on kuitenkin voitettu.
Olkoon tämä talo pysyvä muistomerkki
uhrautuvasta talkooinnostuksesta, jota olette osoittaneet rakennusvaiheemme
aikana.
Tietoja talkootöistä:
Talkoita on pidetty 4/4 -48 - 24/5 -49
198 kertaa.
Talkootunteja kertynyt 6256.
Talkoisiin osallistunut 148 henkilöä.
Talkooilmoituksia levitetty n. 500 kpl.
Talkootöiden järjestelyn ja tuntiluettelon pitämisen tehnyt pääasiassa rakennustoimikunnan puheenjohtaja.
Seuraavat talkoolaiset ovat suorittaneet 24/5 -49 mennessä
yli 100 tuntia.
Tauno Niemi 413
tuntia
Erkki Rasimäki 387
"
Torsten Lilja 284
"
Arvo Rasimäki 225
"
Kalle Lindholm 207
"
Artturi Seppälä 194
"
Mikko Nieminen 190
"
Nikolai Naskali 186
"
Paavo Peltola 172
"
Veikko Niemi 160
"
Pauli Moisio 156
"
Onni Ojanperä 128
"
Matti Nieminen 118
"
Veikko Jäntti 108
"
Aimo Karvonen 102
"
Pentti Saarinen 101
"
Näiden 100 tunnin miesten joukko on varmasti kasvanut vihkiäisjuhlaan mennessä.
Lahjoitukset.
Työväentalojen
rakentamisissa on lahjoitusvaroilla aina ollut oma ratkaiseva osuutensa. Niinpä
yhdistyksemmekin, pienillä omilla varoilla ryhtyessään tähän suureen, paljon
varoja kysyvään puuhaan, joutui vetoamaan piirimme järjestöjen, liikelaitosten
ja yksityisten apuun. Ilolla on todettava, että vetoomuksemme on saavuttanut
suurta myötämielisyyttä varsin kaukaakin toimialueemme ulkopuolelta. Monet
työväenjärjestöt, vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta, ovat
halunneet tukea lahjoituksillaan toimitalomme valmistumista. Väheksyttävä ei
ole myöskään paikkakuntalaistemme halua tuoda kortensa yhteiseen kekoomme. Myöskin
useat liikelaitokset ovat halunneet tukea yritystämme lahjoitusten ja
tarvikkeiden muodossa.
25. 5. 49 mennessä olemme saaneet
vastaanottaa seuraavilta työväenjärjestöiltä lahjoituksia yhteensä 119.553 mk.
Tampereen sos.-dem. Klubi 10.043:-
Tampereen Työväenyhdistys 10.000:-
Vilppulan Työväenyhdistys 10.000:-
Viialan Työväenyhdistys 5.000:-
Hirvijärven Työväenyhdistys 5.000:-
Visuveden Työväenyhdistys 5.000:-
Koivistonkylän Työväenyhdistys 5.000:-
Messukylän Työväenyhdistys 5.000:-
Tampereen sos.-dem. Naisjaosto 5.000:-
Työväenyhdistys Taisto, Orivesi 5.000:-
Kolhon Työväenyhdistys 5.000:-
Jämsänkosken Työväenyhdistys 5.000:-
Kangasalan Työväenyhdistys 5.000:-
Längelmäen Työväenyhdistys 4.000:-
Parkkuun Työväenyhdistys 4.000:-
Rantaperkiön Työväenyhdistys 3.000:-
Karjulan Työväenyhdistys 3.000:-
Ruoveden kk Työväenyhdistys 3.000:-
Tampereen sos.-dem. yhdistys 2.000:-
Pispalan sos.-dem. työväenyhdistys 2.000:-
Korpilahden Työväenyhdistys 2.000:-
Siuron Työväenyhdistys 1.700:-
Hirsilän Työväenyhdistys 1.500:-
Oriveden Työväenyhdistys 1.500:-
Tampereen Työväenyhdistys kk 1.200:-
Tampereen Vaatetustyöl. sos.-dem. yhdistys 1.110:-
Väärinmajan Työväenyhdistys 1.000:-
Muroleen Työväenyhdistys 1.000:-
Kuhmoisten Työväenyhdistys 1.000:-
T:reen Työläisopiskelijain sos.-dem. yhdistys 1.000:-
Pohjaslahden Työväenyhdistys 1.000:-
Tampereen Kutomatyöl. sos.-dem. yhdistys 1.000:-
Hirsilän sos.-dem. työläisnuoriso-osasto 1.000:-
Siuron sos.-dem. työläisnuoriso-osasto 1.000:-
Uudenkylän Työväenyhdistys 1.000:-
Tampereen sos.-dem. Urhelijain yhdistys 500:-
Muut yhdistykset:
Korkeakosken VPK 50.000:-
Liikelaitokset:
Jalkineliike Vuori 5.000:-
Korkeakosken Puutyö Oy 2kpl
tiskipöytiä.
Pihlajaveden Puuteollisuus lautaa.
Yksityisiä
lahjoituksia on kertynyt 25. 5. 49 mennessä yhteensä 36.445 mk vaihdellen
niiden suuruus
100 - 10.500 mk. Suurin lahjoitus yksityiseltä on 10.500 mk, jonka on lahjoittanut
yhdistyksemme puheenjohtaja A. Rasimäki. Kaikkiaan on lahjoitusvaroja kertynyt
yllämainittuun aikaan mennessä
mk 210.998:-.
Kaikkien lahjoittajien nimet on
kirjoitettu lahjoituskirjaan, minkä lisäksi yli 10.000 mk lahjoittaneiden nimet
tulevat "kiitollisuustauluun", joka asetetaan eteisaulan seinälle.
Yhdistyksemme lausuu kaikille
lahjoittajille kunnioittavimmat kiitoksensa. Apunne on pelastanut meidät
monesta vaikeudesta ja ennenkaikkea on luonut meihin uskallusta suuren toiveemme
toteuttamisessa.
Rakennustoimikunta.
Rakennustoimikunnan toiminta
on muodostunut varsin pitkäaikaiseksi, sillä jo vuonna 1945 yhdistyksemme
vuosikokouksessa valittiin tämä toimikunta suunnittelemaan uuden toimitalon
rakentamista.
Rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi
valittiin silloin Torsten Lilja, sihteeriksi T. A. Vesanen ja jäseniksi A.
Rasimäki, Paavo Peltola, Artturi Seppälä ja E. Heikkilä. V. 1948 täydennettiin
toimikuntaa yhdellä jäsenellä, joksi valittiin Eino Seppälä. Samana vuonna
keväällä erosi E. Heikkilä rakennustoimikunnasta ja hänen tilalleen valittiin
Nikolai Naskali.
Rakennustoimikunta on hoitanut
rakennustyöstä johtuvat käytännölliset tehtävät, hoitanut suunnittelut,
rakennusluvan ja -tarvikkeiden anomukset, rakennustöiden valvonnan ym. Myöskin
rahoituspuolen järjestelyssä on rakennustoimikunnan ansiot erittäin
ratkaisevat. Rakennustoimikunnan työ ei ole kaikkein helpoimpia tällaisen yhteisön
rakennusasiassa. Kuitenkin meillä on rakennustoimikunta nauttinut yhdistyksen
taholta niin hyvää luottamusta, että se on koko ajan saanut melko itsenäisesti
ratkaista kaikki rakennusvaiheeseen liittyvät asiat. Rakennustoimikunnan
kokoonpano on ollut varsin onnistunut, sillä meillä on ollut käytettävissä suunnitteluun
ja rahoituspuolen hoitoon pystyviä sekä rakennusteknillisä asioita ymmärtäviä
henkilöitä.
Jos tarkastelisimme rakennustoimikunnan
työtä pidettyjen pöytäkirjojen valossa, emme saisi siitä oikeata kuvaa, koska
suurin osa neuvotteluja, suunnitteluja sekä rakennustarkastuksia on suoritettu
ilman pöytäkirjaa. Melkeinpä joka päivä ovat rakennustoimikunnan jäsenet
rakennusaikana olleet kosketuksissa rakennustöitä johtaviin henkilöihin. Vielä,
varsinkin viime vuosina vallinnut vaikea rakennustarviketilanne on lisännyt
varsin runsaasti rakennustoimikunnan työtaakkaa. Samoin vaikeudet
rahoitusasioissa ovat vaikeuttaneet toimintaa, joten kaikkia ei ole voitu tehdä
niin hyvin kuin ehkä tulevaisuuden kannalta olisi ollut tarpeellista. Tarkoin
on ollut harkittava mitä pystymme laittamaan ja mitä on lykättävä.
Rakennustoimikunnan työn tulosta voidaan
parhaiten arvotella vasta lopullisen kustannussumman selvittyä. Talomme
kustannusarvio kuutiotilavuuden mukaan laskettuna tekisi vähän yli 10 milj, mk.
Jos tämän olemme pystyneet alittamaan niin "hyvä on" (rakennusmestari Niemisen
lempilause). Rakennustoimikunta on kuitenkin tehnyt parhaansa saadakseen
kustannukset pysymään kohtuullisina. Ollaanko tässä onnistuttu tiedetään ehkä
tätä lukiessa.
Rakennustoimikunnan sihteeri on
hoitanut alustavat suunnittelut, rakennusluvan anomukset sekä ansiokkaasti
hoitanut rahoituspuolta. Rakennustoimikunnan puheenjohtajan tehtävänä on ollut
etupäässä käytännöllisten asioiden sekä talkootoiminnan järjestely. Muut
rakennustoimikunnan jäsenet ovat varsinkin talkootöissä antaneet omalla
henkilökohtaisella osallistumisellaan arvokkaan panoksensa talkootöiden
onnistumiseen. Yhteishenki rakennustoimikunnassa on koko ajan ollut
erinomainen.
Rakennustoimikunnan työ ei ole vielä
päättynyt. Talo olisi saatava lopulliseen kuntoon mahdollisimman nopeasti. Tämä
kuitenkin vaatisi vielä paljon varoja. Niiden puutteessa voi
rakennustoimikunnan työ vielä kestää kauan aikaa. Kestäköön sen jäsenillä
kuitenkin innostusta vielä niin kauan, että voimme lopullisesti valmiina
luovuttaa talon pitkäaikaisen ja vaativan työn tuloksena.
Kaikki rakennustoimikunnan jäsenet
eivät saaneet nähdä toimitalomme valmistumista, sillä Artturi Seppälä joutui
lyhyen sairauden jälkeen tammik. 6 pnä 1949 siirtymään rajan tuolle puolen.
Seppälä oli rakennustoimikunnan jäsenenä alusta alkaen ja parhaimpina
talkoolaisina ehti ennen kuolemaansa suorittaa lähes 200 talkootuntia.
Johtokunta.
Yhdistyksen johtokuntaan ovat
rakennusvaiheen aikana kuuluneet seuraavat henkilöt:
Arvo Rasimäki puheenjohtajana, Artturi Seppälä ja Viljo Likki sihteereinä, Aimo
Syvänen rahastonhoitajana sekä Paavo Peltola, Veikko Niemi ja T. Lilja
jäseninä. Varajäseninä Erkki Rasimäki, Pauli Moisio, Kalle Lindholm, M. Lampinen
ja Tauno Niemi.
Koska johtokuntaan ja
rakennustoimikuntaan on kuulunut paljon samoja henkilöitä, on johtokunta
uskonut rakennusasiain sekä rahoituspuolenkin hoidon melkein yksinomaan
rakennustoimikunnalle. Silti ei ole johtokunnankaan panosta väheksyttävä
rakennusasioissa; sillä tämä on ollut yhteinen, meiltä kaikilta työtä ja
innostusta vaativa yritys.
Yhdistyksen rahastonhoitaja A. Syvänen
on hoitanut myöskin rakennustoimikunnan raha-asiat.
Haastatteluja.
Saadaksemme selville
mitä vanhempi polvi ajattelee meidän nykyisistä toiminnoistamme pyysimme
haastatella eräitä henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet paikkakunnallamme jo noin
50 vuotta.
Ensinnä tapasimme yhdistyksemme
kunniajäsenen rouva Hulda Ojasen ja saimme häneltä seuraavan arvostelun:
Kyllä se nuoruuden aika kuvastaa niin
toimintarikkaalta, etten voi verrata nykyistä siihen. Vaikka työpäivä oli 6-6 siis
12 tuntinen, kahdella ruokatunnilla vähennettynä, riitti harrastusta yllin kyllin
seura- ja muuhun toimintaan. Laulettiin kuorossa, tanssittiin oman
torvisoittokunnan mukaan ja harjoitettiin suuria näytelmäkappaleita, joita myös
esitettiin ja vieläpä hyvin. Politiikka ei repinyt rientoja, yhteistä oli
nuorisoseuran, yhteistä yhdistyksemme toiminta ja yhteistä osuustoiminta.
Teatteria pelattiin Nahkatehtaan
yläkerrassa ja tanssia pidettiin "lavalla männikössä" ja joskus tehtaassakin.
Mutta sittenkun saatiin Nummela, parani innostus vielä entisestään. Itse en
ottanut osaa esityspuoleen, hommasin vain ravintolan puolella kuten
edelleenkin.
Kyllä oli ikävää kun ensimmäinen
Nummela paloi, mutta onneksi saatiin nopeasti toinen ja entistä ehompi, mutta
katkeruus täytti mielen kun näin toisen Nummelan palon ja tunsin mitä
vaikeuksia nyt on edessä. Suurella kunnioituksella olen katsellut kuitenkin
kolmannen Nummelan nousua ja pienellä pelolla seurannut puuhaa. Onhan se komea talo,
ehkä liiankin komea, mutta vikojakin olen siinä huomannut. Liian pieniä ovat
ravintola ja asuntopuoli, mutta kai täytyy sellaisenaan hyväksyä.
Toivotan onnea ja menestystä
yhdistyksellemme edelleen, että se selviäisi vaikeuksitta kunnialla.
Varsin toivottomalta tuntui kylämme
ilman Nummelaa minustakin, mitä sitten nuorista. Ottakaa asia nyt omaksenne
nuoret ja nostakaa kylämme riennot entiseen kukoistukseen.
Kysyimme sitten yhdistyksemme
puheenjohtajalta Arvo Rasimäeltä, miltä tuntuu nyt kun Nummela kolmannen kerran
on valmistusvaiheessa.
En kuulu siihen kaartiin, joka on ollut
nostamassa entisiä taloja pystyyn, sillä olen tullut paikkakunnalle vasta v.
1919, mutta hyvältä tuntuu tuolla sydämen seutuvilla kun taloamme katselen.
Koko täälläoloni aikana olen ollut
mukana yhdistyksemme riennoissa ja kyllä tuntui surkealta kun talomme joutui
sotaväen majoitukseen ja vielä surkeammalta kun näin sen palavan. Jo 10 vuotta
on kulunut siitä kun omalla talolla juhlittiin, joten jo on aika saada oma
katto pään päälle.
Vaikeuksista on jo kai kerrottu niin
paljon etten siihen pitemmältä puutu, mutta ei ole ollut helppoa minullakaan,
kyllä uni on silmistä kaikonnut kun yöllä olen asioita tuuminut. Mutta
ihmeellisesti on kaikki sentään selvinnyt, kiitos siitä tarmokkaan
rakennustoimikunnan puheenjohtajan, joka vaivojaan säästämättä on puuhannut
mestarien ja talkoolaisten kanssa. Sopinee kysyä, kuka muu olisi tuon paikan
täyttänyt.
Monelle muulle olisi kiitos osoitettava,
mutta ehkäpä se vielä voidaan tehdä virallisemmin kuin tässä. Pojassa ei polvi
ole muuttunut, sen olemme tulleet huomaamaan. Kunpa toimintainnostus ei
laskisi, sillä nyt voimme alkaa jälleen työn työväenliikkeen, urheilun ja
nuorison hyväksi.
Nuorisolle!
Nyt kun
paikkakunnallemme on valmistunut työväestön eri toimintamuotoihin sopiva uusi
toimitalo, lienee paikallaan esittää paikalliselle nuorisolle pieni vetoomus.
Jo yli neljäkymmentä vuotta, vuodesta
1908 lähtien on paikkakunnallamme toiminut nuorisolla oma järjestönsä, Korkeakosken
sos.-dem. Työläisnuoriso-osasto. Tämän osaston samoinkuin Työväenyhdistyksenkin
toiminta on sodan jälkeisen ajan kärsinyt toimitalon puutteesta. Se puute on
nyt poissa. On siirrytty siinäkin suhteessa normaalisiin aikoihin.
Toimintamuodoista ei ole puutetta. Jo nuorison terveen kehityksen kannalta on
tärkeää, että nuorisolla on myöskin riittävästi henkisiä harrastuksia.
Tulevaisuus on nuorison. Heillehän kerran siirtyy myöskin yhteiskunnallinen
vastuu. Miten he tuon vastuun valmistautuvat vastaanottamaan? Kehittämällä
itseään omissa järjestöissään, toimimalla aktiivisesti mukana työväen omissa
riennoissa ja harrastusaloilla. Työväestön omissa järjestöissä kasvaa niitä
vastuuntuntoisia yhteiskunnallisesti valveutuneita kansalaisia, joiden todella
on tulevaisuus.
Kun uusi työväentalo nyt avaa suojansa
sos.-dem. työväestön aatteelliselle, opinto-, huvi- ym. toiminnalle, esitetään
tässä toivomus, että myöskin nuoriso viihtyisi tämän talon suojissa ja innolla
osallistuisi siihen työhön, jolla työväenluokan henkinen ja taloudellinen taso
saadaan kohoamaan.
Kun toimitalomme nyt valmistuneena
siirtyy rakennustoimikunnan vastuulta Työväenyhdistyksen hoitoon, niin,
rakennustoimikunta toivoo, että erikoisesti nuoriso pitäisi huolen tämän talon
viihtyisyydestä, sen tilaisuuksissa järjestyksen kunnioittamisesta ja
huolehtisi niin itse talon kuin myöskin sen ympäristön arvonmukaisessa kunnossa
säilyttämisestä. Toimikaamme täällä siis todellisen sos.-dem. järjestöväen
hengen mukaisesti.